Kuinka omaisuudenhallinta loi perustan nykyaikaiselle yhteiskunnalle

Ja miten emme ole kuudessa tuhannessa vuodessa oppineet mitään

Kirjoitustaito on nykyaikaisen yhteiskunnan tärkein rakennuspalikka. Ilman sitä eläisimme varsin erilaisessa yhteiskunnassa, kirjoitettu teksti  kun pystyy levittämään tietoa huomattavasti tehokkaammin kuin suullinen perimätieto.

Ihmisen muisti on nimittäin viheliäisen rajallinen. Siksi noin 6000 vuotta sitten Mesopotamiassa alkoi kehittyä kyky piirtää kirjoitusmerkkejä: kun maatalouden kehitys jumitti ihmiset paikoilleen, avuksi tarvittiin eläimiä ja työkaluja. Kohta ei enää muisti riittänyt pitämään kirjaa siitä, mitä kukin oikein omistaa. Aiheutui varmasti riitoja ja pahaa mieltä.

Tarve hallita omaisuutta on siis luonut pohjan eräälle ihmiskunnan tärkeimmistä keksinnöistä. Kuusi tuhatta vuotta myöhemmin meillä on sen ansiosta esimerkiksi tekoäly, suoratoistopalveluita, internet, jalanjälkiä kuussa ja Shakespearen näytelmät.

Kuinka hallinnan tarve unohtui

Kirjoitustaidon kehittyminen on siis vienyt ihmisen teknologisen kehityksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Sen alkuperäistä tarvetta, omaisuudenhallintaa, tämä kehitys ei ole poistanut. 

Päin vastoin, kehityksen myötä olemme päätyneet tilanteeseen, jossa käytännössä hukumme tavaraan ja kalustoon. Etenkin yrityksissä ja julkisella sektorilla olemme edelleen samassa tilanteessa kuin mesopotamialainen maanviljelijä 4000 vuotta eaa. Nyt meillä vain ei enää pysy hallussa esimerkiksi AV-laitteet, laboratoriovälineistö, esitystekniikka, kalusteet tai ajoneuvot.

Emme osaa hallita kalustoamme tai omaisuuttamme ja siksi päädymme hankkimaan sitä lisää. Koska emme tiedä, mitä omistamme, emme pysty omaisuuttamme hyödyntämään täysimääräisesti. Näetkin jo varmasti, millaiseen sekopäiseen noidankehään tämä meidät ajaa. Turhat hankinnat kuluttavat ympäristöä ja kukkaroa.

Hullunkurisesti tätä ei aina nähdä edes suurena ongelmana ja lainsäädäntö jopa tukee kestämätöntä kulutusta. Kirjanpidossa investointina kirjattu omaisuus poistetaan poistosuunnitelman mukaan huolimatta siitä, voidaanko laitetta oikeasti käyttää poistoajan jälkeen. Kun jokin on kirjanpidosta poistettu, tieto siitä on harvoin saatavilla missään. 

Lisäksi kirjanpidossa suoriksi kustannuksiksi saatetaan merkitä jopa kaikki alle 10 000 euron arvoiset laitteet, joita kertyy moniin organisaatioihin aikamoinen röykkiö joka vuosi. Näitäkään harvemmin luetteloidaan yhtään mihinkään.

Mesopotamialainen maanviljelijä olisi ihmeissään

Toki useat valveutuneet ihmiset tekevät listoja yrityksen omaisuudesta. Mutta nämä tiedot ovat yleensä levällään hajanaisissa excel-listoissa, papereissa ja ihmisten muistissa. Kokonaiskuvaa saatika vastuuta kalustosta ei ole kenelläkään.

Mesopotamialainen maanviljelijä olisi ihmeissään. Emmekö oikeasti ole kuudessa tuhannessa vuodessa oppineet mitään? Hän halusi tietää mitä omisti, miksi me emme, kun kalustoakin on määrättömästi enemmän kuin silloin.

Me Traililla olemme edistäneet kestävän kalustonhallinnan kulttuuria jo viidentoista vuoden ajan. Tässä ajassa olemme päässeet todistamaan, miten monet organisaatiot ovat alkaneet tehdä asioita paremmin ja siirtyä excel-listoista ja työntekijöiden muistista nykyaikaiseen omaisuudenhallintaan.

Omaisuudenhallinta loi puitteet nykyaikaisen sivistyksen kehitykselle. Eiköhän olisi aika tuoda kaikkialla omaisuudenhallinta osaksi nykyaikaista sivistystä.

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty Irene Vallejon kirjaa Papyrus - Kirjan katkeamaton tarina (Kustantamo S&S, Helsinki 2021).